|
|
GerbiiliMillainen eläin gerbiili on?Gerbiili on laumaeläin, joten kannattaa hankkia joko 2 tyttöä tai 2 poikaa. Tämä sympaattinen vipeltäjä on hereillä sekä päivällä, että yöllä, eikä hermostu vaikka herättäisitkin kesken unien. Gerbiiliä ei tarvitse erikseen pestä, ellei se ole likainen. Yleensä näyttelyyn mennessä pestään likaiset gerbiilit. Peseminen onnistuu parhaiten kun gerbiili on täysin käsikesy, eli pysyy kädellä rauhallisena. Hanasta valutetaan johonkin astiaan kädenlämpöistä vettä ja gerbiili kastellaan, varo kuitenkin ettei vettä joudu korviin tai silmiin. Mieto koiranpennun shampoo käy hyvin pesuun. Muista huuhdella hyvin vaahto pois. Gerbiili kannattaa laittaa kuljetusboxiin, missä on silputtua, puhdasta wc- tai talouspaperisilppua, että gerbiili voi kuivatella siellä. Turkki kuitenkin rasvoittuu herkästi ihmisen käsitellessä. Parhaiten turkki puhdistuu chinchillan kylpyhiekassa pyöriskellessä. Gerbiilit nauttivat siitä ja toisinaan syövätkin sitä. Tämä ei ole vaarallista, ne saavat siitä tarvittavia mineraaleja. Mitä gerbiilisi tarvitsee? Kuivikkeeksi isolastuista kutterinpurua, mielellään 10-15cm. Gerbiili tykkää kaivautua puruun ja tehdä sinne tunneleita. Jos perheessä on allergiaa, kuivikkeena voi käyttää mörtti röpöä, joka on haapahaketta, eikä pölise lainkaan. Siihen on tosin vaikeampi tehdä käytäviä. Juomapullo, keraaminen tai lasinen ruokakuppi siemenseokselle ja toinen tuoremuonalle. Pesämökiksi käy lasittamaton saviruukku, joka myös pitää kynnet lyhyenä kun sitä ahkerasti kaavitaan. Myös puiset mökit ovat kivoja, tosin ne saatetaan jyrsiä uuteen uskoon. Kalkkikivi olisi hyvä olla, vaihtoehtoisesti voi antaa seepiansuomua, tämä on hyvä lisä etenkin kantavalle naaraalle ja poikasille. Suola- ja mineraalikiveä emme suosittele, sillä jos gerbiili saa monipuolista ruokaa, se saa tarvittavat mineraalit ja suolan sitä kautta. Asumus Gerbiilien asumukseksi ei suositella häkkiä, koska ne rupeavat herkästi jyrsimään häkin pinnoja ja se stressaa eläintä ja saattaa lyhentää elinikää. Kalterien jyrsiminen aiheuttaa myös nokkatautia eli nokkista, joka hoitamattomana voi olla hengenvaarallinen gerbiilille. Häkkiin myös harvoin saa niin paljon purua, kuin gerbiilien mielestä olisi kiva. Lisäksi gerbiilit pöllyyttävät purua kaivellessaan niin, että se on muualla kuin häkissä. Häkin sijasta suositellaankin joko lasista terraariota (esim. käytetty akvaario) tai muovista dunaa. Dunan hyviin puoliin kuuluu sen helppo liikuteltavuus ja puhtaanapito. Terraariosta taas saa näyttävämmän näköisen ja antaa gerbiileille enemmän mahdollisuuksia tunneleiden tekoon. Minimikoko kahdelle gerbiilille on 75x40x40. Liian tilavaa asumusta ei voi hankkia! Ruokinta Siemenseosta on hyvä olla saatavilla jatkuvasti. Gerbiileille soveltuu esim. Gerbil Nature siemenseos, Prestige Hamster tai Altromiinin rotta/hiiripelletti. Lisäksi voi antaa erilaisia pilttejä, salaattia, hedelmiä, marjoja. Kuivassa leivässä on otettava huomioon suolapitoisuus... mitä vähemmän, sen parempi. Kerran viikossa olisi hyvä antaa vähärasvaista ja maustamatonta lihaa keitettynä tai koirankuivanappulaa. Lisäksi tupsuhännille voi antaa kuivaa leipää tai näkkäriä nakerrettavaksi, se tekee hyvää hampaille. Ulkoa voi kerätä voikukanlehtiä, piharatamoa, valkoapilanlehtiä... Muista pestä ulkoa tuodut hyvin ulkoloisten varalta! Gerbiilit ovat melko kaikkiruokaisia joten itseltä tähteeksi jäänyttä kaurapuuroa tai makaroonilaatikkoa voi antaa pieniä määriä kerrallaan. Virikkeet Virikkeiksi käy erilaiset pahvirullat- ja laatikot joissa ei ole muovia, foliota tai liimaa. Ulkoa voi kerätä pajun-, koivun tai omenapuunoksia nakerrettavaksi. Oksat kannattaa pestä kuumalla vedellä ulkoloisten varalta. Erilaiset heinäpesät ja kuivaheinä on mukavaa vaihtelua, heinä ei kuitenkaan ole pakollinen, gerbiili ei sitä hirveästi syö, mutta tykkää möyhiä siinä. Terraarion siivous Gerbiili on aavikkoeläin, eli se ei juo paljon ja virtsaa vain vähän, joten terraarion siivousta ei tarvitse tehdä viikottain. Osan puruista voi vaihtaa tarvittaessa (jos pullo on vuotanut syystä tai toisesta tyhjäksi), mutta koko terraarion putsauksen voi suorittaa kerran kuussa. Tietenkin useamminkin sen voi tehdä jos haluaa. Purujen poiston yhteydessä terraarion voi pestä mäntysuovalla, muista kuivata hyvin! Samalla hoituu myös rekvisiitan pesu (mökit, tasot). Käsittely Gerbiilin heikko kohta on sen pitkä häntä. Älä koskaan nosta lemmikkiäsi hännän päästä, sillä gerbiilin häntänahka on "irtonainen" ja häntä saattaa katketa siitä nostaessa. Kun haluat ottaa gerbiilin käsittelyyn, houkuttele se herkulla (pähkinä, auringonkukansiemen...) kädellesi ja nosta varovasti pois. Gerbiili on luonteeltaan utelias, eikä kovin pitkään viihdy paikoillaan. Käsiteltäessä on muistettava, että gerbiilin näkö ei ole hyvä, eikä se osaa kunnolla hahmottaa olevansa korkealla. Käsittely kannattaa aloittaa lattialla istuen jottei gerbiili putoa korkealta ja satuta itseään pahasti. Lisääntyminen Naarasgerbiili kykenee lisääntymään jo luovutusikäisenä, mutta kannattaa odottaa kuuden kuukauden ikään asti, että naaras osaa hoitaa poikasiaan ja selviää synnytyksestä. Ensimmäinen poikue kannattaa teettää alle yhden vuoden ikäisenä. Uroksen voi laittaa asumaan naaraan kanssa tai käyttää ns. astutusmenetelmää, jolloin odotetaan hetkeä milloin naaraalla on kiima ja laitetaan se sitten erilliseen laatikkoon muutaman tunnin ajaksi uroksen kanssa. Uros jahtaa naarasta ja tapahtuu molemminpuolista rummutusta. Naaras nostaa takapäätään kun on valmis. Uros astuu naaraan useaan kertaan. Tämän jälkeen uroksen voi ottaa pois tai vaihtoehtoisesti jättää asumaan naaraan kanssa, mikäli pari tulee toimeen keskenään myös naaraan kiima-ajan ulkopuolella (naarasgerbiili ei ole aggressiivinen vieraalle urokselle olleessaan kiimassa). Naaras kantaa noin 26-28 vuorokautta. Ennen synnytystä uros kannattaa ottaa pois, jos se on asunut naaraan kanssa. Tämä siltä varalta, koska synnytyksen jälkeen naaras tulee kiimaan muutaman tunnin sisällä ja jos uros pääsee astumaan sen, saa naaras uuden poikueen heti perään, mikä rasittaa sitä kohtuuttomasti. Poikasia syntyy yleensä kahdesta kuuteen, mutta suurempikaan määrä ei ole poikkeuksellista. Poikaset syntyvät karvattomina ja silmät ja korvat ummessa. Ensimmäiset viikot ovat poikasille kriittisimmät. Jotkut naaraat ovat aktiivisia vaihtamaan pesän paikkaa usein ja saattavat jättää poikasia vanhaan pesään. Tämä on luonnonmukaista käyttäytymistä, eikä kannata huolestua. Emo kyllä huolehtii kaikista jälkeläisistä, ellei poikanen ole vakavasti sairas. Silmät aukeavat n.15-17 vuorokauden iässä ja silloin vilinää riittää! Noin 3 viikon iässä emo alkaa vieroittaa poikasiaan, maidontuotanto vähenee ja pienet alkavat maistella oikeaa ruokaa. Tässä iässä on vaara sairastua naksutautiin. Naksutauti tunnetaan toiselta nimeltään hengitystieinfektiona. Oireina on selvä naksuminen poikasen hengittäessä, joillakin turkki saattaa olla pörheä. Lisäksi aktiivisuus katoaa ja poikanen lepäilee pääasiassa pesässään. Pahimmillaan kehitys taantuu ja poikanen saattaa menehtyä. Koskaan ei voi sanoa täydellä varmuudella, mikä naksutaudin aiheuttaa, mutta sitä voi ennaltaehkäistä pitämällä poikasaikana kuivikkeena mörttiröpöä (haapahake) joka ei pölise. Naaraan olisi hyvä saada monipuolista ruokaa ja vitamiinia juomaveteen sekoitettuna. Kalkkikivi tai seepiansuomu on myös hyvä laittaa terraarioon jo heti astutuksen jälkeen. Poikasten opetellessa syömään siemenseosta kannattaa ruoka ripotella mörttiin tai laittaa matalalle lautaselle, näin poikaset saavat ruoan helposti. Vesipullo on hyvä laskea alemmas, että poikaset ylttävät juomaan. Salaattia tms. tuoreruokaa on hyvä olla tarjolla. Poikaset saavat nestettä siitäkin. Lisäksi poikasille voi antaa undulaatin siemenseosta, koska sen jyvät ovat pieniä ja sisältävät paljon rasvaa. 5-6 viikon ikäisenä poikaset voi luovuttaa uuteen kotiin tai erottaa urokset isänsä kanssa asumaan ja naaraat voi jättää emon kanssa asumaan. Totutus Jos aiot totuttaa 2 aikuista gerbiiliä tai poikasen aikuisen kaveriksi, kannattaa varata aikaa ja hermoja. Terraario jaetaan tiheästä seulaverkosta valmistetulla seinällä, mikä mahtuu täysin saumattomasti terraarioon. Kummallekkin puolelle puhtaat purut ja gerbiilit omille puolilleen. Seuraa tilannetta, gerbiilit yrittävät kiivetä yli tai mennä läpi... Huonosti voi käydä jos gerbiilit pääsevät yhteen ilman, että ovat tottuneet toisiinsa. Päivittäin kannattaa vaihtaa puolia, jotta eläimet tottuvat toistensa hajuun. Vanhemmilla voi mennä totutuksessa jopa kuukausia, nuorilla pari päivää. Sairaudet Pienen eläimen sairastuttua on kiire. Eläin voi menehtyä tunnissa. Joten jos gerbiilisi sairastuu, ota yhteys eläinlääkäriin, jotta eläin saa asiantuntevan hoidon ja lääkityksen. Yleisimpiä gerbiileillä ilmeneviä sairauksia ja tauteja ovat hajurauhaskasvaimet, nokkatauti ja ripuli. |
| Itä-päijänteentie 63 40320 Jyväskylä puh. 014 262 010 | |